ENTISEN PUHEENJOHTAJAN TERVEISIÄ ; )

Nyt jos joku vielä vinkuu ilmoista, niin sillä on kyllä päässä vikaa. On ollut aurinkoa ja upeita auringonlaskuja ja osittain siitä syystä olen minäkin vältellyt kirjoittamista. Auringon paisteessa kun on vaikea nähdä tietokoneen ruudulta tekstiä mitä kirjoittaa ja illalla on ollut niin raukea olo, että olen vain vetänyt viltin päälle ja maannut sohvalla.

Vihdoin sain intoa kirjoittaa, kun Ari soitti ja kertoi, että Vene seuralaiset olisivat kiinnostuneita yhtymään meihin. Olemmehan kosiskelleet heitä jo lupaamalla ilmaisen jäsenyyden ensimmäisenä vuonna ja samaan tulokseen päädyimme tänäänkin. Onhan todella hyvä uutinen jos saisimme vihdoinkin takaisin sen virolaisten niin ihannoiman suomalaisen yhteiskunnan yhtenäisyyden. Olemme kuulemma kansakuntana niin yhtenäinen, koska olemme kokeneet sotia, joissa veteraanimme ovat taistelleet yhteisen asian puolesta. Sellainen kokemus kuulemma puuttuu virolaiselta yhteiskunnalta, joka ei ole niin paljon sotinut asein oman asiansa puolesta ja siitä syystä niin epäyhtenäinen. Sellaisia ne täällä televisiossa pohtivat, viisaammat ihmiset.

Piti kirjoittamani jo kuukausi sitten kun pidimme vuosikokouksen, jossa käsiteltiin tällä kertaa talousasioita. Aiheena ei ollut hallituksen valinta, mutta ilmoitin siellä paikalla olijoille, niinkuin otsikostakin voitte arvata ja varmaankin juorusuut ovat jo kertoneet, että siirsin itseni pois hallituksen puheenjohtajan tehtävistä ja luovutin johtajan nuijan Ari V. Mentulle.

Ari V. Mentu, Harri Ampuja ja Tapio Salmi jatkavat aktiivisesti johtokunnassa ja minä ja Kairo olemme heille parhaamme mukaan tukena, jos eteen tulee jokin apuamme vaativa ongelma. Tämä päätös on kehkeytynyt tässä vuoden mittaan, kun huomasimme miten mahtavat ja mukavat tyypit meillä hallituksessa on. Heidän johdollaan Saarenmaan Suomi-Seuralla on hyvä olla. Toivon, että te kaikki osallistutte aktiivisesti poikien järjästämiin tapahtumiin kesän aikana ja tulette tämän hallituksen ja sen uuden puheenjohtajan kanssa tutuksi.

Me Kairon kanssa ei olla muuttamassa pois, vaan jatkamme työtämme Ranna-Villan farmissa ja minä olen kesäkahvilassamme Ranna-Villa Cafessa töissä melkein joka päivä, joten tervetuloa käymään. Saarenmaan Suomi-Seuran entisen kirjaston jäljelle jääneet kirjat ovat meillä kahvilassa rekvisiittana ja voitte käydä niitä meiltä lainaamassa, jos tekee mieli lukea vanhoja suomalaisia kirjoja.

PERINTEITÄ JUHANNUKSEKSI

Juhannuskokon savun hengittämisen on uskottu olevan parantavaa ja sitähän siellä kokon ympärillä istuessa onkin pakko välillä sisään hengittää.
Magialla on suuri merkitys virolaisessa juhannuksen vietossa. Esimerkiksi saniaisenkukan etsiminen. Saniaisenkukkaa piti etsiä metsästä yksin. Perinteen mukaan kukkii saniainen kerran vuodessa juhannusyönä ja onnellinen löytäjä tulee heti rikkaaksi, omaa uskomattomia taitoja ja salaisia kieliä.

Kun henkilö menee metsään ja poimii 9 erilaista juhannuksena kukkivaa kukkaa, panee kimpun tyynynsä alle, näkee hän yöllä unessaan tulevan puolisonsa.

Juhannuksena on tapana olla hereillä auringon nousuun. Yleisen käsityksen mukaan on suuri onni kun juhannusyöna ei sada. Juhannuskasteella on satoja vuosia pesty kasvoja, koska sillä on tervehdyttavä ja kauneutta antava voima. Vielä sata vuotta sitten oli tapana heittää kuperkeikkaa juhannuskasteisella nurmella, jotta säästyttäisiin selkävaivoilta.

Juhannusyönä sai noitua naapurin maito-onnen itselleen sekä edistää karjan- ja viljankasvua.

Oli tekemistä niin olennaisen pyhän kanssa, että paimenille, palvelijoille ja tietenkin nuorille annettiin vapaapäivä. Touhuttiin vain pakollisten asioiden kanssa ja vietiin karja pois vieraiden näköpiiristä, ettei kukaan saanut noitua eikä vahingoittaa niitä.

Rituaalisista ruuista tärkeimmät olivat maitotuotteista valmistetut ruuat ja juhannusolut.

TAKAISIN KOTIIN

Toukokuun ilta pimenee ja niinkuin tässä viikolla meillä käyneet kuusamolaiset sanoivat ”On täällä etelässä varsin pimiät yöt”. Vaan on myös upeat auringon laskut. Nytkin kun kello on 23:30 on taivas ylhäältä lueteltuna siniharmaa, vaaleansininen, kellertävä, liukuva väri persikasta oranssin kautta punaiseen ja sitten äkkiä meren piirillä tummansininen raita, jonka alla taivaasta peilautuva turkoosi meri, rantaviivassa vakoinen juova ennen mustana näkyvää maata.....UPEAA ja joka Jumalan päivä eri värinen.

Jollei tämä ole onnea niin mikä sitten ?